Paloturvallisuus

Eri kohteisiin soveltuvat käsisammuttimet, koko yleensä 5-6 kg

Hoivatoiminto

vaahdote+vesi tai neste teholuokka

vähintään 21A 183B

Koulut

vaahdote+vesi tai neste teholuokka

vähintään 21A 183B        

Päiväkodit

vaahdote+vesi tai neste teholuokka

vähintään 21A 183B

Teollisuus 

jauhe, vaahdote+vesi , neste tai C0²

(hiilidioksiidi)

Ulkona ja vaihtolämpöisissä tiloissa 

jauhe  teholuokka vähintään 21A 183B

Kaikissa asunnoissa on oltava riittävä määrä palovaroittimia. Uusissa asunnoissa palovaroitin on oltava asennettuna käyttöönottovaiheessa. Rakennuksissa, joiden rakennuslupa on haettu 1.1.2009 jälkeen, tulee asentaa sähköverkkoon kytkettävät palovaroittimet asuntoihin huoneistokohtaisesti.

1.1.2010 tuli voimaan uusi asetus, joka määrää, että palovaroittimia on oltava jokaisessa kerroksessa vähintään 1 kpl jokaista alkavaa 60 asuinneliötä kohden. (Myös vanhoissa asunnoissa, lisävaroittimet voivat vanhoissa asunnoissa olla patterikäyttöisiä.) Suositus on, että jokaisessa makuuhuoneessa olisi palovaroitin. Sen lisäksi ne suositellaan kytkettäväksi sarjaan.

Palovaroitin on sijoitettava jokaisessa kerroksessa mahdollisuuksien mukaan korkeimpaan kohtaan ja mahdollisimman lähelle asuinhuoneita. Aulatilassa olisi suositeltavaa olla aina varoitin.

Palovaroittimen on oltava katossa vähintään 500 mm seinästä. Jos se on nurkassa, niin vähintään 500 mm molemmista seinistä. Sen lisäksi etäisyys tuloilmaventtiilistä on oltava vähintään 1 m. (Tulipalotilanteessa seinän ja katon muodostamaan nurkkaukseen jää kolmion muotoinen raittiin ilman vyöhyke ja sinne sijoitettu palovaroitin ei toimi palon alkuvaiheessa. Tuloilmaventtiilistä tulee aina pölyä, joka tukkii varoittimen herkän anturin. Sen lisäksi tuloilmaventtiilistä tuleva raitis ilma hämää kyseistä anturia.)

Esimerkki palovaroittimen sijoittelusta (linkki iso kuva)

Asukkaan tehtävänä on huolehtia, että palovaroittimet ovat aina toimintakuntoisia.

2.1.2014 TH

Luhtikäytävän ja asuntojen välinen seinä on aina osastoiva. Siinä olevat ikkunat ja ovet ovat osastoivia, eivätkä ikkunat voi olla avattavia eli tuuletusikkunoita. Ne voi kuitenkin avata pesua varten. 

16.11.2020 TH EKn

Kohteissa, joissa osastoivilta rakenteilta edellytetään eri minuuttimäärää kuin kantavilta, merkitään molemmat erikseen, esim. R120/EI60 tai R180p/EI90p. Palamattomuusvaatimus merkitään molempiin vaatimuksiin erikseen. 

Osastoiva seinä lähtee alareunastaan aina maasta tai vaakasuorasta osastoivasta rakenteesta (esim. osastoitu lattia). Osastoivan seinän alla ei voi olla aukkoja osastoinnissa (esim. osastoimattomaan rossipohjaan tehtävä sokkeli tai osastointi järjestettävä muuten). Myös lasitetuilla terasseilla osastointi ulotettava maahan saakka.

Osastointi ei voi koskaan loppua rakennuksen sisänurkkaan.

Palomuuri ulotetaan 4 m ohi sisänurkan.

EI 60 ja EI 30 osastoinnit ulotetaan vähintään 2 m ohi sisänurkan.

P3 luokan rakennuksissa ullakon osastoinnin kohdalla ulkoseinälinjalla osastointi vesikatteeseen asti ulottuu vähintään 1 m sisänurkasta. P1 ja P2 luokassa 2 m. Suoran ulkoseinän osalla osastointi ulotetaan n. 0,5 m ullakon osastoinnin molemmin puolin vesikatteeseen asti, yhteensä 1 m.
Osastoivan seinän ulottuessa vesikatteeseen saakka, on ruoteiden välinen tila tukittava esim. kivivillalla. Myös läpi menevän aluskatteen palaminen on katkaistava asettamalla aluskate kahden tiiviin kerroksen väliin, esim. ristikon päälle ruoteiden väliin tiivis kapulointi tai kivivilla.

Jos osastoiva seinä on lappeen suuntainen, on osastointi tehtävä vesikatteeseen saakka, kun kyseessä on huopakate. Tiilikatteella ja vastaavilla ei aluskatteen ja tiilen väliä voi tukkia, joten räystäs on tehtävä ns. kaksoisräystäänä. Peltikatolla käytetään myös kaksoisräystästä.

Tukittaessa seinän tuuletusrako osastoinnin takia, on varmistauduttava ullakkotilan riittävästä tuuletuksesta. Markkinoilta löytyy tähän tarkoitukseen soveltuvia palosuojaventtiilejä.

Palosuojaventtiilit tukkeutuvat ajan kuluessa pölystä joten niiden huolto tulee olla säännöllistä ja mahdollista.

16.11.2020 TH eKn

Velvoittavat ohjeet

Talon katunumero oltava merkittynä kyseisen kadun puolella selkeästi ja oltava valaistu tai sijaittava valaistussa paikassa, esim. katulampun valossa. Jos taloyhtiössä on useita taloja, niin jokainen talo merkitään myös katunumerolla.

Hälytysajoneuvojen ajoreitit piha-alueella merkittävä liikennemerkein. Liikennemerkkejä oltava vähintään seuraavasti:

1. Virallinen "Pysäköinti kielletty" -kyltti
2. Edellisen alla keltainen virallinen "Pelastustie" -kyltti
3. "Pelastusreittikyltti", voi sijaita edellisten yhteydessä tai erillään, kuitenkin läheisyydessä.

Pelastusreittikyltti

Sisääntuloreitin varrelle pelastusreittikyltti eli "reittikartta". Kyltin asento "maaston mukaan" eli oltava kulkusuuntaan nähden oikein. Jos kyltti on lukusuunnassa edessä, kulkusuunta on oltava alhaalta ylöspäin. Jos kyltti on sivulla, on kulkusuunta vaakaan. Jos kylttejä on useampia, on jokainen kyltti tehtävä erikseen kulkusuunnan mukaan oikeassa asennossa. Kyltin on oltava valaistu tai sijaittava valaistussa paikassa, esim. katulampun valossa.

Kyltin tulee olla selkeä ja havainnollinen, ei turhia viivoja tms. Koko on oltava n. 75 cm x 75 cm. Jos tontin muoto poikkeaa neliöstä, voi toinen sivu olla pienempikin, esim. 75 cm x 55 cm. Tekstin on oltava riittävän isoa, pystyttävä lukemaan autosta (ambulanssi, paloauto). Selkeyttävien värien käyttö suotavaa.

Kuva, jota voi soveltaa kylttiä suunnitellessa (osoitteen pitää olla korostettuna, isommalla tekstillä kuin taloyhtiön nimi): Kuva (As Oy Kapteeninaukio 1 ja 2, Ark tsto HML Oy, Skanska Talonrakennus Oy, Masterkilpi Oy) (kyltti sijaitsee kulkusuunnassa vasemmalla puolella)

Kylttiin sisällytettävä mm.:

• kiinteistön osoite korostettuna (tekstin koko riittävän iso, jotta sen voi lukea pelastusajoneuvosta, noin 40–50 mm)
• taloyhtiön nimi (pienemmällä tekstillä)
• talot ja kulkureitit, sisäänkäynnit,
• kyltin sijaintipaikka
• pelastusreitti erikseen korostettuna punaisella ehjällä paksulla viivalla
• pelastusreitin selostus erikseen tai kuten kuvassa – viivan keskellä
• olet tässä -kohta merkittävä isolla punaisella pisteellä
• ympäröivien katujen, pyöräteiden ja polkujen nimet
• talojen numerot/kirjaimet, raput (sisäänkäynnit)

Kaikissa pelastusreitin liikennemerkeissä, myös (reittikartta-) kyltissä, tekstit PELASTUSTIE ja PYSÄKÖINTI KIELLETTY (voi käyttää myös pysäköinti kielletty -merkkiä).

Ambulanssin kulkureitti järjestettävä.

Yli kaksikerroksisissa rakennuksissa Oulu–Koillismaan pelastuslaitoksen nostolava-auton vaatima kulkureitti merkittävä asemapiirrokseen. Asemapiirrokseen on merkittävä myös kääntösäde, ajouran leveys, maaperän vahvistus.

Puomin ulottuma max. 13...18 m tien reunasta. Pelastuslaitoksella on käytössään 2 eri kokoista nostolava-autoa. Ulottuma mitoitetaan pienemmän auton ulottuman mukaan joka on 8. kerrokseen 13 m ja 4. kerrokseen 18 m. Kuormitus suuremman auton mukaan.

Vapaa kulkuaukko: leveys 4 m, korkeus 4.5 m, huomioitava myös räystäät ja muut ulokkeet, vesirännit, myös piharakennuksissa.

Ajoreitille ei saa sijoittaa rakennelmia, valaisinpylväitä, kukkalaatikoita, tuuletustelineitä, pyörätelineitä yms.

Kestävyys, nostolava-auton kuormitus huomioitava, erityisesti autohallien katossa. Kuormitukselle käytetään normaaleja varmuuskertoimia, pintakuorma, pistekuormat (pistekuorma yleensä määräävä, 210 kN, jolloin osavarmuuskertoimena saa käyttää mitoituksessa pysyvän kuorman osavarmuuskerrointa). Myös maaperän kantavuus koko pelastusreitillä on varmistettava. Autohallien katoissa vahvistettu alue ulotuttava vähintään 2 m ajouran molemmin puolin (tassujen aiheuttama pistekuorma). (Huomioitava, että ajoura itse on kokonaisuudessaan vahvistettava. Ajouran minimileveys on 4 m). Vahvistettu alue merkittävä, esim. rasterilla. Suositellaan koko autohallin katon vahvistamista nostolava-auton kuormitukselle.

Huomioitava tassujen levitys pysähtymiskohdalla, vapaata tilaa oltava 6 m. Pysähtymiskohdalla huomioitava talviaikainen kunnossapito myös tassujen levityspaikalla.

Jos pelastusreittinä käytetään vasta suunnitteilla tai rakenteilla olevaa tietä, kevyen liikenteen väylää tai muuta vastaavaa, on pääsuunnittelijan varmistettava, että rakennuskohteen käyttöönottotarkastuksen aikaan myös pelastusreitti on valmiina.

Pelastusreitin liittyminen katuun on hoidettava, liittymän kohdalla ei saa pysäköidä, tarvittaessa huolehdittava kadun varteen pysäköinnin kieltävä liikennemerkki (pääsuunnittelijan otettava yhteyttä kaupungin tiepuolelle).

Pelastusreitti on pidettävä kunnossa myös talvella. Lumet on puhdistettava, eikä pelastusreittiä saa käyttää lumen läjitykseen. Kiinteistön käyttö- ja huolto-ohjeeseen on liitettävä myös pelastusreitin ohjeet.

Taloyhtiö on velvollinen huolehtimaan siitä, ettei pelastusreittiä käytetä edes tilapäiseen pysäköintiin.

6.11.2020 EKn

Ympäristöministeriön asetuksessa rakennusten käyttöturvallisuudesta 3 § määrätään, että jokaiselta poistumisalueelta on oltava mahdollista kuljettaa uloskäytävän kautta liikkumiskyvytön henkilö paareilla. Myös asunnosta porraskäytävään on tämä mahdollisuus oltava. Poistumisalueella tarkoitetaan poistumisen järjestämisen kannalta yhtenäistä ja tarkoituksenmukaista rakennuksen osaa, joka usein on samalla palo-osasto. Pääsääntöisesti jokainen kerrostaso, jossa oleskellaan tai työskennellään vakituisesti, muodostaa oman poistumisalueensa. Asunto muodostaa kuitenkin oman poistumisalueensa, vaikka huoneisto olisi monikerroksinenkin.

Ympäristöministeriön asetus rakennusten paloturvallisuudesta, 6 luku

Perustelumuistio ympäristöministeriön asetukseen rakennusten paloturvallisuudesta

Uloskäytävän leveyden on oltava vähintään 1200 mm. Edellä mainitusta poiketen poistumisalueella, jonka henkilömäärä on enintään 60 henkilöä, voi toinen uloskäytävä olla vähintään 900 mm levyinen uloskäytävä, tai ;

enintään kaksikerroksisessa asuinrakennuksessa voi olla yksi vähintään 900 mm levyinen uloskäytävä, tai ;

jos olemassa olevan rakennuksen uloskäytävään asennetaan hissi tai muu tasonvaihtolaite, voi asunnon uloskäytävä olla vähintään 850 mm levyinen.

Uloskäytävän oven kohdalla tästä leveydestä voi poiketa oven välttämättömien karmien verran.

Uloskäytävän portaista säädetään ympäristöministeriön asetuksessa rakennusten käyttöturvallisuudesta. Niiden on oltava vähintään 900 mm levyiset (YM asetus rakennusten paloturvallisuudesta 34 §).

Huoneiston sisäiselle portaalle vaatimus on ym asetuksen rakennusten käyttöturvallisuudesta mukaan 0,85 m, mutta on suositeltavaa tehdä portaat riittävän levyisiksi mm. paarien kuljettamisen helpottamiseksi ja huonekalujen siirron mahdollistamiseksi. Tämän leveyden sisäpuolelle voivat kuitenkin ulottua käsijohteet ja jalkalistat. Paarien mitat ovat 550 mm x 2 300 mm kantajineen. On suositeltavaa ottaa nämä mitat huomioon portaan ja sen alku- ja loppupään mitoituksessa, sekä makuuhuoneiden ovien kohdalla.

Uloskäytävästä on käytäntöjä Topten-ohjekortissa 117 b 28 Uloskäytävän perusvaatimuksia P1 ja P2 asuinrakennuksissa.

Pientalojen poistumisteistä on tarkemmin Topten-ohjekortissa 117 b 01 P3-paloluokan pientalon paloturvallisuuden perusteita.

16.11.2020 TH

Tulisija, savuhormi ja kantavat rakenteet on tehtävä erilleen halkeamien leviämisen estämiseksi. Muuratuissa rakenteissa tämä tarkoittaa ns. votsisauman eli limittämättömän muuraustavan käyttämistä eri osien välissä.

Tulisijan ja savuhormin on oltava yhteensopivia. Tulisijan ja savuhormin yhteensopivuus esitetään savupiippusuunnitelmassa.

Tulisijan käyttö, ohjeiden noudat­taminen

Tulisijan valmistajan on toimitettava tulisijan käytöstä ohjeet, joissa määritellään maksimi puumäärä ja täyttökertojen lukumäärä. Tällainen mitoitus tehdään ns. turvallisuustestissä. Tulisijan valmistajan ohjeiden mukainen tulisijan käyttö pitää savukaasujen lämpötilan turvallisella tasolla. Ohjeista poikkeaminen aiheuttaa vakavan tulipaloriskin, sillä ylilämmitys nostaa savuhormin savukaasujen lämpötilaa merkittävästi. Näin käy myös perinteisillä muuratuilla rakenteilla. Tästä syystä tulisijan valmistajan lämmitysohjeita täytyy aina noudattaa. Valmistajan ohjeet perustuvat tulisijan optimaaliseen käyttöön ja niiden vastainen ylimääräinen lämmittäminen aiheuttaa tulipaloriskin ja energiahukkaa. Lämpö niin sanotusti "karkaa harakoille".

Saunan kiuas

Saunan kiukaan savukaasujen lämpötilojen on todettu saavuttavan jopa yli 950 ºC lämpötilan.

Saunan kiukaan hormiksi parhaita vaihtoehtoja ovat muurattu tiilipiippu tai keraamisella sisäpiipulla varustettu hormi. Tällöinkin on aina otettava huomioon muurausohjeet, mm. savilaastin käytön osalta.

E8 (1985) Muuratut tulisijat, ohjeet